Älä pelkää virhettä – ota se oppituntina
Päivän kuumin trendi tuntuu olevan täydellisyys. Sosiaalinen media pursuaa ihania lomakuvia ja täydellistä sisustusta, jossa rosoisuus on täydellisen harkittua. Uutta entistä parempaa tekniikkaa myydään jatkuvalla syötteellä – tekniikkaa joka tekee meistä ihmisistä parempia ja entistä täydellisempiä. Töitä tahkotaan kovalla tahdilla, eikä siinä kiireessä ole varaa virheille. Virheitä pelätään kuin tappavaa tautia, vaikka ne pitäisi kohdata pää pystyssä – virheet ovat tilaisuus oppia uutta.
Kuten me ihmiset, myöskään internet ei ole täydellinen. Lähes kaikessa tekniikassa esiintyy jossain vaiheessa bugi, tekninen virhe. Bugit ovat usein myös ihmisten tekemiä – typoja, unohduksia, kiirettä, uusia tilanteita, joita ei ole osattu ennakoida – mutta eivät koskaan tahallisia. Virheet tekevät internetistä inhimillisemmän.
Testaa ja tiedä
Täydellisen lopputulokseen pyritään aina ja siksi niin oikoluku kuin sivuston testaus on tärkeää ennen lanseerausta. Mitä useampi silmäpari käy läpi lopputuloksen sitä varmemmin virheet löydetään ja korjataan ennen kuin lopputulos pääsee koko maailman eteen. Tässä vaiheessa voi myös yrittää oppia itse itsestään. Mitä voisi vielä parantaa? Onko jossain jokin kohta, joka on epälooginen tai voisi olla entistä parempi? Puuttuuko jotain? Kun oikolukuvaiheen aloittaa tarpeeksi ajoissa, on vielä aikaa tehdä korjailuja ja täydellisyys on aina vain askeleen lähempänä.
Joskus virheitä kuitenkin lipsahtaa sormien läpi – tällöin niistä on hyvä huomauttaa heti, kun ne löytyvät. Omalle työlleen sokeutuminen on yleistä niin taiteilijoilla, kirjailijoilla, kirjanpitäjillä kuin koodareillakin. Kun on tuijottanut työtään tarpeeksi kauan, jää kärpänen keskellä kangastakin huomaamatta.
Joskus tarvitaan täysin ulkopuolinen taho löytämään virhe. Täysin erilainen ympäristö tuottaa erilaisen perspektiivin katsella tilannetta, erilaista taustaa vasten lopputuote saattaa olla erinäköinen. Tämä konkretisoituu hyvin sivustoilla tilanteissa, joissa sivustolla tapahtuu virhe, jota ei pystytä toistamaan omilla tutuilla järjestelmillä. Täytyy ryhtyä salapoliisiksi ja yrittää rekonstruoida tilanne mahdollisimman identtiseksi – pakottaa virhe toistumaan, jotta pystytään tarkemmin tutkimaan mihin dominoefekti tyssää tai missä kohtaa putkea on tukos. Rekonstruoiminen ei ole helppoa, mutta opettavaista. Sitä on omaksuttava toisen ajattelumaailma ja palattava taaksepäin polkua, jota ei koskaan ole kulkenut.
Maailma muuttuu – otetaan siitä oppia
Ympäröivä yhteiskunta kehittyy jatkuvasti kiihtyvällä vauhdilla. Tavoitteena on tietysti tehdä maailmasta parempi paikka, mutta välillä muutos myös aiheuttaa ongelmia. Muutoksen myötä suurimmassa uhassa ovat osiot, joihin ei kosketa. Maailman myllerryksessä eivät kaikki pysy mukana. Vanha ja uskollinen, joka on toiminut moitteettomasti, ei enää toimi uudessa ympäristössä. Syntyy virheitä. Maailma ympärillämme muuttuu huomaamatta ja joskus jokin voi mennä pahasti vikaan, ennen kuin huomaamme päivittää ajatusmaailmaamme. Responsiivisuus, eli sivujen tarve mukautua tietokoneelle ja mobiililaitteisiin, on hyvä esimerkki siitä, miten digitaalisen maailman myllerrys voi tehdä hyvin palvelleesta sivusta vanhanaikaisen. Mobiili- ja tablettikäyttäjien määrä on ohittanut perinteiset pöytäkonekäyttäjät todella lyhessä ajassa, joten sivustot, jotka eivät mukaudu mobiilimaailmaan, on korkea aika päivittää nykypäivään.
Immediately, without delay.” sanoi Günter Schabowsk ja Berliinin muuri kaatui – hups
Vanhassa vara parempi?
Miksi kaiken pitää aina muuttua ja onko muutoksessa aina pakko uhrata kaikki vanhat ja hyvät asiat? Aina Inkeri Ankeisen tavoin emme aina halua, että kaikki muuttuu, joten ensimmäinen askel on parannella vanhaa, tehdä siitä yhteensopiva uuden kanssa. Vaihtamalla epäsopivat osat vanha on taas kuin uusi, ei ehkä täydellinen, mutta aivan hyvä. Samalla tutustumme uusiin osiin vanhassa tutussa ympäristössä.
Jossain vaiheessa kuitenkin tulee hetki, jolloin vanhasta on parempi luopua. Vanhat tavat ja asennukset aiheuttavat lähinnä jatkuvaa yhteentörmäystä uuden maailman kanssa, eikä epäsopivia osia voi enää edes vaihtaa uusiin. Paras keino on uusiutua kokonaisuudessaan, mutta ottaa mukaan vanhasta ne parhaat puolet.
Tämä ajatusmaailma sopii niin sivustoihin, kuin meihin ihmisiin. Tulee tilanteita, joissa tajuaa ettei vanha malli enää sovellu uuteen ympäristöön – oli se niin tapa tehdä työtä tai vaikkapa aate, josta on pitänyt kiinni. Huomaa, että aiemmin hyvin toimineet mallit, eivät sittenkään ole enää parhaat mahdolliset. Ajatukset eivät enää sovi edes omaan pääkoppaan. Itseään ei kannatakaan ruoskia vääristä ajatuksista, koska aikaisemmin ne ovat tuntuneet aivan oikeita. Niistä on hyvä päästää rohkeasti irti ja ottaa tilalle uusia, tuoreita malleja, jotka ovat paremmin yhteensopivia niin itsensä kuin ympäröivän maailman kanssa.
Tekevälle sattuu ja virheistä oppii
Uskallan väittää, että virheitä sattuu kaikille joskus. Tietysti virheet ärsyttävät ja omat kaikkein eniten. Meillä ihmisillä on kummallinen tapa vatvoa vanhoja mokia vielä vuosien päästä. Illalla juuri ennen nukahtamista jostain aivojen pimeästä nurkasta ryömii esiin muisto mokasta. Kuin kauhuelokuvan mustatukkainen tyttö, se ilmestyy tyhjästä – silloin voi sanoa suoraan heipat hyville yöunille, koska seuraava mustatukkainen pikkutyttö ryömii heti perässä.
Virheiden turhanpäiväinen vatvominen on turhaa ajan haaskausta. Virhettä ei voi enää menneisyydestä poistaa, mutta siitä voi oppia. Joskus virheistä syntyy jopa loistavia oivalluksia, jotka ovat alkuperäistä ideaa parempia – kaatuihan Berliinin muurikin virheellisestä sanavalinnasta.
Näin kesäloman jälkeen levänneenä onkin loistava tilaisuus antaa itsellemme ja muille virheet anteeksi – vaikka täydellisyyteen pitää aina pyrkiä, ei kukaan meistä kuitenkaan ole täydellinen.
