Etsimme hyvinvointia tiedosta vuoden verran – miltä vuosi näytti ja mitä opimme
Viime keväänä kerroimme blogissamme vuoden mittaisesta Tiedosta hyvinvointia -hankkeestamme. Hyvinvoinnin osa-alueilta hanke keskittyi uneen, palautumiseen, ravintoon ja fyysiseen aktiivisuuteen. Hankkeen aikana saimme paljon tietoa niin yksilöä kuin koko työyhteisöäkin ajatellen.
Vuosi 2022 on takana, joten on aika tehdä kokonaiskatsaus hyvinvoinnin matkastamme.
Hyvinvointiin keskittynyt vuosi
Takanamme on vuosi, joka sisälsi paljon tietoa hyvinvoinnista: mittasimme hyvinvointiamme Firstbeatin avulla, luimme lyhyitä hyvinvointitärppejä lähes viikoittain, kuulimme luentoja hyvinvoinnin eri osa-alueista ja keskustelimme yhdessä. Näiden lisäksi liikuimme myös yhdessä lajikokeilujen ja perinteisten, kuukausittaisten ulkoiluhetkien eli Karhukävelyjen merkeissä.
Tärppejä olivat kynäilemässä useat eri Karhut vapaasti valituista aiheista. Aiheita oli monia ravinnosta kokkailuun, nukkumisesta mielenhuoltoon, liikunnan aloittamisesta luonnossa liikkumiseen. Luentoja meille pitivät alansa ammattilaiset.
Kaikkein eniten vuoden aikana keskustelua aikaan saanut lyhyt hyvinvointitärppi oli aiheesta ”Pelottaako mokaaminen?”. Hyvinvointiin liittyen perimmäinen viesti itse tärpissä oli armollisuus itseään kohtaan. Armollisuus onkin erittäin tärkeää tällaisessa, itsensä mittaamiseen huomiota kiinnittävässä hankkeessa. Moni jakoi omia mokailujaan ja keskustelussa näkyi inhimillinen suhtautuminen mokaamiseen, koska kaikki mokaavat joskus; toisille sattuu ja tapahtuu sitäkin enemmän.
Eräs Karhu esimerkiksi kertoi, että uransa alkuaikoina TV-hommissa ollessaan hän ajasti mainoskatkot ns. päin honkia. Normaalisti mainoskatkot oli asetettu ohjelmiin automaattisesti, mutta tässä yhdessä ne piti itse säätää, koska ohjelmassa juontaja aina alusti ”nyt mennään katkolle”. Tämä eräs Karhu oli sitten unohtanut poikkeuksen kokonaan. Ohjelmassa ei menty katkolle kertaakaan, kun juontaja niin juonsi, vaan ohjelma jatkui normaalisti ja mainoskatkot tulivatkin aivan keskelle lausetta tai itse visailua. Tämäkin mokaaminen todettiin hyvin inhimilliseksi, vaikkakin myös huvittavaksi.
Hyvinvointiluennoista liikunta herätti kaikkien eniten keskustelua. Keskustelussa nousi esille luennon vahva faktapohjaisuus ja suoruus. Toisille tällainen malli sopi ja laittoi ajattelemaan, kun taas toisille lempeämpi malli olisi sopinut paremmin. Havaitsimme, että liikunta aiheena on hyvin laaja, ja yksi luento hyvin moninaiselle yleisölle luonnollisesti voi jättää jotkut kuulijat huomiotta tai kärjistää tiettyjä näkökulmia. Havaitsimme myös, että on hyvä, jos luentojen aiheet herättävät keskustelua, koska silloin niiden sisältö jää paremmin mieleen.
Mittausnäkymiä
Hyvinvoinnin mittaamista tehtiin Firstbeatilla vuoden jokaisena kuukautena vähintään kolme vuorokautta. Jokainen näki konkreettisesti omat tuloksensa ja niiden koonnin heti mittauksen jälkeen sekä sai Firstbeatilta henkilökohtaisia vinkkejä. Työantajana saimme jokaisesta kuukaudesta kaikki mittaukset kattavan koonnin, joka käsitteli kaikkia mitattuja hyvinvoinnin osa-alueita sekä kokonaistulostamme.
Kokonaistuloksissa emme nähneet suuria piikkejä, vaan ennemminkin tasaisesti toistuvaa aaltoliikettä, jonka pystyimme tunnistamaan myös työarjestamme. Kokonaiskuvassa meillä meni tasaisesti hyvin koko vuoden ajan, myös verraten Firstbeartin keräämään yritysten yleiseen tasoon. Olimme tuloksissa ns. keltaisessa keskiluokassa.
Kokonaistuloksia käsiteltiin esihenkilöiden ja johdon kesken kvartaaleittain. Esihenkilöiden tietämystä henkilöstön hyvinvoinnin tilanteesta verrattiin Firstbeatin kokonaistuloksiin, jotta pystyimme reagoimaan tarvittavin tukitoimin, mikäli tarpeita ilmenisi.
Vaikka olimme yhdessä sitoutuneet kolmen päivän kuukausittaiseen mittaamiseen, ensi-innostuksen jälkeen mittausten määrä koki joinain kuukausina notkahduksia. Tämän taklasimme ns. kimppamittauksilla eli sovimme yhdessä, mitkä päivät mittaamme. Samalla saimme aikaan keskusteluja jokaisen omista havainnoista. Vertaistuki ja yhteinen havaintojen pohdinta koettiin tärkeäksi hankkeen aikana.
Tuloksien osalta tiedostamme, että jokainen päivä kuukaudesta ja normaali arkemme ei välttämättä näytä siltä, mitä mittausten kokonaistulokset antavat ymmärtää. Moni osallistuja kertoi yrittäneensä keskittyä erilaisiin hyvinvointiin liittyviin arkitekoihin etenkin mittausten aikana, vaikkei tekisi niin joka päivä. Tämän koimme hyödylliseksi, sillä yleensä toistamisella saadaan aikaan rutiineja. Kun vuoden ajan joka kuukausi keskittyy edes tietyt päivät omaan hyvinvointiinsa, ehtii siitä tulla myös tapa. Näimmekin Firstbeatin kokonaistuloksissa selkeitä merkkejä toistuvista panostuksista esimerkiksi liikuntaan.
Mitä opimme
Emme pystyneet vuoden aikana ratkaisemaan alamme haastetta aaltoilevasta työmäärästä ja sen tasapainottamisesta. Työmme luonteeseen kuuluu myös kausivaihteluita joulun ja juhannuksen tienoolle, vaikka olemmekin pyrkineet niitä parhaamme mukaan tasoittamaan. Koemme, että olemme onnistuneet tarjoamaan apua ja konkreettisia keinoja henkilöstöllemme erilaisten aaltojen osuessa kohdalle. Esihenkilötyössä ja töidemme resursoinnissa opit ovat myös tarpeen, jotta voimme paremmin ennakoida aallonharjoja ja estää hyökyaaltoja.
Töissä voimme, ja meidän kuuluukin, tarjota tietoa, apua ja tukea hyvinvointiin liittyen, mutta monet konkreettiset teot ovat yksilöstä itsestään kiinni. Toimistolla tarjoamme runsaasti terveellisiä välipaloja työpäivien aikana jaksamisen tueksi, mutta myös herkkuja. Koska ratkaisun syömisistään jokainen tekee itse, voi käydä myös niin, että käsi etsii ennemmin suklaata kuin banaanin.
Tarjoamme monen yrityksen lailla liikuntaedun, jonka lisäksi meillä on kuukausittain aikaa yhteiselle ulkoilulle, järjestämme lajikokeiluja yhdessä työkavereiden kanssa ja toimistomme liikuntavarusteluun kuuluu kaikkea puolapuista jumppakeppeihin. Vaikka liikumme myös yhdessä, mihinkään ei ole pakko osallistua, jolloin vastuu jää lopulta yksilölle itselleen.
Useilla hankkeeseen osallistuneilla on jatkosuunnitelmia hyvinvoinnin aiheiden parissa. Jatkosuunnitelmissa on etenkin liikuntaan panostaminen.
Opimme, että uni on hankkeen hyvinvointiosa-alueista kaikkien haastavin. Hyvään uneen vaikuttaa kokonaisuus ja sanotaan, että hyvä uni rakennetaan päivän aikana, jolloin uneen ei vaikuta pelkästään työ vaan myös vapaa-aika. Työpaikalla voimme tukea taukoja sopivalla työmäärällä ja varaamalla aikaa tauoille, jotta aivomme saavat hengähtää. Meillä onkin Karhulla ihan kalenterissa kello kahden kahvitauko. Tämä on kuitenkin vain pisara meressä, sillä hyvän unen kokonaisuuteen vaikuttavat fyysinen aktiivisuus, ravinto, kokonaiskuormitus sekä palautuminen. Koska uneen vaikuttava kokonaisuus on laaja, työnantajan on mahdotonta johtaa hyvää unta yksilön tasolla. Oppimme onkin, että meidän tulee tarjota tietoa sekä tukea, jotta jokainen voisi rakentaa itselleen hyvät unet.
Tärkein huomiomme kuitenkin on se, että työnantajana kannattaa panostaa hyvinvointiin ja toimia sen mahdollistajana, sillä vietämmehän suuren määrän tunteja päivästä tehden töitä (noin 1600 tuntia vuodessa). Työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen tuo myös tutkimusten mukaan sijoituksen monin kerroin takaisin. Henkilöstömme palautteiden perusteella hyvinvointihankkeemme koettiin positiivisena ja panostusta arvostetaan. Hyvinvoivat työntekijät luovat myös hyvinvointia työyhteisöön.