Espanjalainen vahvistuksemme Javier Mansilla on kokenut devaaja ja pidetty työkaveri. Javier, tuttavallisemmin Javi, auttaa mielellään ja ajattelee työyhteisön parasta. Hän aloitti Karhu Helsingissä helmikuussa 2014. Kuinka metsäinsinööristä tuli web developer?
Luonto on aina ollut lähellä Javin sydäntä. Erityisesti metsät ovat aina kiinnostaneet, sillä niitä ei juurikaan Espanjassa ole. Suomeen hän päätyikin lähes 20 vuotta sitten opiskellessaan metsäinsinööriksi. Erasmus-vaihdon vaihtoehtoina olivat Italia, Iso-Britannia ja Suomi, joista Suomen metsät vaikuttivat parhailta. Sillä tiellä Javi on yhä. Metsäinsinöörin töihin hän ei kuitenkaan päätynyt kielimuurin takia. Espanjan taitoa kuitenkin tarvittiin mobiilisovelluksen sisällönsyötössä. Työ mobiilisovelluksen parissa johti ohjelmointiopintoihin, mikä avasi uusia uramahdollisuuksia.
Myös kielen oppiminen auttoi työuralla eteenpäin. Alussa Javi kävi muutamalla suomen kielen kurssilla, mutta sanoo oppineensa enemmän kuuntelemalla ja puhumalla. Ensimmäisen virallisen keskustelunsa Javi kävi suomeksi muutenkin jännittävässä tilanteessa: työhaastattelussa. ”Sen jälkeen olen aina yrittänyt puhua suomea kaikkialla”, Javi sanoo. Englannillakin pärjäisi, mutta suomea ymmärtämättömänä jää helposti ulkopuoliseksi, kun muut puhuvat keskenään suomea.
Ensimmäisen verkkosivustonsa Javi rakensi yli 15 vuotta sitten. Paljon on sen jälkeen muuttunut: esimerkiksi Drupal- tai muuta julkaisujärjestelmää ei tuolloin vielä ollut. Ilman julkaisujärjestelmän apua jokainen sivuston sivu piti rakentaa erikseen, mikä toimi pienten saittien kanssa, mutta isompien kohdalla muutosten tekeminen oli hankalaa. Samasta syystä devaaja lisäsi sivuston sisältöä. ”Toinen iso ero on se, että silloin ei tarvinnut pitää mielessä kaikkien mahdollisten laitteiden kokoja ja resoluutioita”, Javi muistelee.
Hektisen työn lomassa Javi muistaa myös irtautua arjesta ja käy säännöllisesti lomilla kotimaassaan Espanjassa tapaamassa sukulaisiaan. Lomien sopiminen joustavasti onnistuu Karhu Helsingissä kätevästi. Myös joustavat työajat sopivat hyvin Javin arkeen.
Javi on kuullut olevansa suomalainen, joka syntyi väärään maahan. Varsin suomalaiselta hänen mielenmaisemansa kuulostaakin: ”Jos tarvitsen rauhaa, menen metsään. Samanlaista tunnetta ei tule missään muualla.”
Javin mielestä Suomessa parasta on luonnon läheisyys: samana päivänä voi käydä töissä ja mennä metsäretkelle. Autoakaan ei aina edes tarvitse, jos haluaa luonnonhelmaan. On myös mukavaa, ettei kesällä tarvitse kestää 40-asteen helteitä!
Luonnon lisäksi Javi arvostaa monia muitakin asioita Suomessa. Listasta tulisi kuulemma todella pitkä. Yksi merkittävä asia kuitenkin nousee esiin: suomalainen työkulttuuri. Jokaisella on oma roolinsa, mutta hierarkia ei ole niin tärkeässä asemassa kuin esimerkiksi Espanjassa.
Javi toteaa, että Suomessa on myös asioita, joista hän ei niin pidä. Hän kuitenkin keskittyy mieluummin positiivisiin puoliin, ikävien asioiden murehtimisen sijaan.
Jos tarvitsen rauhaa, menen metsään. Samanlaista tunnetta ei tule missään muualla.
Sienet ovat tärkeä osa Javin arkea. Harrastuksista perinteisempi, sienestys, liittyy sekin metsään. Sen lisäksi Javi kasvattaa itse sieniä, myös toimistolla. Tämän jutun kuvituskuvana onkin lähikuva Javin kasvattamasta siiliorakkaasta.
Metsän ja luonnon lisäksi Javilla on paljon muitakin kiinnostuksenkohteita. Lukeminen on hyvä keino irrottautua arjesta ja päästä täysin toiseen maailmaan. Taijia hän on harrastanut yli kymmenen vuotta; nykyään hän toimii myös lajin opettajana. Lisäksi kaikenlainen elektroniikka ja 3D-tulostaminen kiinnostavat Javia.
Uusien asioiden kokeileminen ja oppiminen pitävät uteliaan Javin mielenkiinnon yllä. Ruoanlaitto on kuitenkin poikkeus: ”Vatsani on konservatiivisempi kuin aivoni.” Hyväksi todettuja luottoreseptejä on turha muuttaa vain muuttamisen ilosta. Monessa muussa asiassa jatkuvasti saman toistaminen alkaa helposti puuduttaa, ja mieli kaipaa uusia haasteita.
Javi on myös opetellut leipomaan leipää, sillä varsinkaan alkuaikoina Suomesta ei saanut sellaista vaaleaa leipää, johon hän oli tottunut. Me työkaverit olemme varsin kiitollisia tästä taidosta, sillä pääsemme nauttimaan tuotoksista tasaisin väliajoin.
Javi toteaa yrittävänsä liiankin usein tehdä kaiken itse, niin töissä kuin muillakin elämän alueilla. Joskus olisi hyvä kysyä apua aikaisemmin. Tähänkin haasteeseen Javi suhtautuu rennosti: paljon on vielä opittavaa, mutta eihän ihminen koskaan ole valmis. Onneksi.
