Saa­vu­tet­ta­vuuss­tan­dar­di WCAG ja di­gi­taa­lis­ten palveluiden uusi aamunkoitto

Lyhyesti sanottuna, verkon saavutettavuus on kaikkia käyttäjiä hyödyttävää erilaisuuden huomioimista. Saavutettava.fi-sivuston sanoin: tavoitteena on, että yhä useampi pääsee osalliseksi internetin mahdollisuuksista – riippumatta osaamisesta, iästä, laitteista, henkisistä tai fyysisistä rajoitteista. Jotta tavoitteeseen päästään, tulee sivustot toteuttaa – ja niitä ylläpitää – saavutettavuuden huomioon ottavalla tavalla.

Tämä on teemakirjoitukseni toinen osa. Ensimmäisessä osassa kirjoitin esteettömyydestä ja saavutettavuudesta yleisesti: peruskäsitteistä, konkreettisesta näkymisestä arjessa sekä eettisestä näkökulmasta. Tässä osassa lähestyn aihetta tiukemmin sähköisen tiedon saavutettavuuden kannalta – perehdyn aiheen tiimoilta lainsäädäntöön sekä saavutettavuuden kohderyhmiin. Olisiko yrityksilläkin mahdollisuus hyötyä saavutettavuudesta?

Lainsäädäntö

Koska saavutettavuus koskettaa laajasti koko yhteiskuntaa, tarvitaan sen takaamiseksi lakeja ja säädöksiä – näin toteaa Kuuloliitto. Saavutettavuuteen liittyvän lainsäädännön lähtökohtana voidaan pitää ihmisoikeuksia. Kuuloliitto mainitsee keskeisenä ihmisoikeussopimuksena YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, joka tuli Suomen osalta voimaan vuonna 2016. Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan laki ”korostaa vammaisten ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta itsenäiseen asiointiin myös digitaalisessa ympäristössä”. Näin ollen saavutettavuus on yksi sopimuksen keskeinen periaate.

Maininnan arvoinen on myös vuonna 2014 voimaan tullut Yhdenvertaisuuslaki. Varsinaista saavutettavuuteen keskittyvää lainsäädäntöä toteuttaa Suomessa vuonna 2019 voimaan tullut laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston WCAG-direktiivi tuli voimaan vuonna 2016, ja se on jo vaikuttanut siihen, miten julkisen sektorin digitaalisia palveluita kehitetään. Valtiovarainministeriö kuvailee saavutettavuusdirektiivissä säädettävän julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuuden minimitasosta sekä keinoista, joilla saavutettavuuden toteutumista valvotaan.

EU:n saavutettavuusdirektiivi perustuu, myös nimensä osalta, kansainvälisen World Wide Web -organisaation, W3C:n, tuottamaan ohjeistukseen, jonka peruskohdat esittelen seuraavaksi.

Standardin lyhyt esittely

W3C:n tuottaman WCAG-standardin nimi tulee sanoista ”Web Content Accessibility Guidelines”, ja tarkoittaa suomeksi Verkkosisällön saavutettavuusohjeita. Ohjeistus kehittyy jatkuvasti, sillä niin tekee myös internet; tällä hetkellä seuraamme WCAG 2.1 -version ohjeita, jotka julkaistiin kesällä 2018. Edellinen versio julkaistiin jo vuonna 2008, joten päivityksen tarvetta oli runsaasti mm. mobiililaitteiden osalta. Esteettömyyteen erikoistunut Avaava on kirjoittanut 2.1-version tuomista päivityksistä blogissaan suomeksi.

WCAG-standardi on jaettu erilaisiin saavutettavuusluokkiin (A, AA ja AAA), joiden mukaan saavutettavuutta arvioidaan ja rakennetaan. Kriteereitä, joiden mukaan saavutettavuutta arvioidaan, on WCAG 2.1 -versiossa osakriteereineen yhteensä 49, ja ne on jaettu seuraaviin kategorioihin: havaittava, hallittava, ymmärrettävä ja toimintavarma. Sivusto voi täyttää jonkin luokan kriteerit joko kokonaan alkuperäisellä sisällöllä tai vaihtoehtoisesti tarjoten sisällöstä erikseen kunkin tason osalta kriteerit täyttävän version.

Matalin A-taso ottaa esimerkiksi tiedon erottuvuuden osalta huomioon sen, ettei väriä käytetä ”ainoana visuaalisena keinona informaation välittämisessä, toiminnon esittämisessä, vastauksen pyytämisessä tai visuaalisen elementin erottamisessa”. Keskimmäinen AA-taso ottaa A-tason kriteereiden lisäksi huomioon esimerkiksi sen, että muiden, kuin kuvatekstien ja tekstiä sisältävien kuvien osalta tekstikoko on suurennettavissa jopa 200 % ilman avustavaa teknologiaa niin, että sivuston sisältö ja toiminnallisuudet eivät katoa. Korkein saavutettavuusluokka AAA puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikkien A- ja AA-tason kriteereiden lisäksi esimerkiksi tekstiä sisältäviä kuvia ei käytetä lainkaan, paitsi puhtaasti koristetarkoituksissa tai silloin, kun jokin tieto on olennaista esittää kuvamuodossa sen ymmärrettävyyden vuoksi.

Saavutettavuuden lähitulevaisuus

Saavutettavuusstandardin seuraava versio, WCAG 2.2, on W3C:llä jo työn alla. Suurin muutos saavutettavuuden osalta tulee kuitenkin olemaan EU:n vuonna 2019 voimaan astunut European Accessibility Act -direktiivi, joka velvoittaa myös tietyillä aloilla toimivia yksityisiä yrityksiä hoitamaan saavutettavuusasiat kuntoon vuoteen 2025 mennessä. EAA-direktiivi laajentaa saavutettavuusvaatimukset koskemaan esimerkiksi näitä tuotteita ja palveluita:

• tietokoneet, mobiililaitteet ja käyttöjärjestelmät
• itsepalvelulaitteet, kuten pankki- ja matkalippuautomaatit
• pankkipalvelut
• joukkoliikenne (lento-, linja-auto-, rautatie- ja vesiliikenne)
• verkkokauppa
• audiovisuaaliset mediapalvelut
• e-kirjat

Koska direktiivi sisällyttää verkkokaupat, tulevat vaikutukset näkymään todella laajasti toimialasta riippumatta. Nyt halutaan internet oikeasti kaikkien saataville – saavutettavuudesta on kovaa vauhtia tulossa normi. Olen varma, että käytännössä jokaisen verkossa toimivan yrityksen tulee tulevaisuudessa ottaa saavutettavuus huomioon tavalla tai toisella. Jos ei sanktioiden vuoksi, niin vähintäänkin pysyäkseen muiden mukana.

Ketkä hyötyvät saavutettavuusstandardin käytöstä?

Ensinnäkin, saavutettavista verkkopalveluista hyötyvät kaikki. Yhdenvertaisuusvaltuutettu muistuttaa, ettei esteettömyydessä (tai saavutettavuudessa) ole kysymys erityisryhmien palvelemisesta.

Esteettömyydessä on ennen kaikkea kysymys hyvistä, toimivista ratkaisusta, jotka palvelevat laajaa ihmisjoukkoa. Esteetön yhteiskunta ei olisi keneltäkään pois, vaan siitä hyötyisi itse kukin.

Saavutettava sivusto tarjoaa tietoa helposti löydettävässä, ymmärrettävässä ja käytettävässä muodossa. Lisäksi, esimerkiksi sivuston kontrastitaso vaikuttaa siihen, miten hyvin sisältö on luettavissa ja käytettävissä auringonpaisteessa. En varmasti ole ainoa, jonka haave ulkona tapahtuvasta läppärityöskentelystä on kaatunut liian valoisaan ympäristöön! Kehitysvammaliitto nostaa toiseksi hyväksi esimerkiksi tarpeeksi suuret painikkeet – mobiiliasiointi on toisinaan hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta, mikäli painikkeet ovat liian pieniä. Oletko koskaan törmännyt verkkosivustoon, jossa valikon avaaminen ja sulkeminen tuntuu olevan tuurista kiinni? Minä olen. Puhumattakaan lomakkeista ja muista toiminnallisuuksista.

Viime kädessä kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta. Kuten Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa, on helppo sulkea silmänsä ongelmilta, mikäli ei itse tarvitse esteettömiä ratkaisuja.

Täysipainoiseen arkeen kuuluu mahdollisuus liikkua, opiskella, tehdä töitä, harrastaa ja hoitaa asioitaan – esteettömästi.

Kun puhutaan esimerkiksi vammaisista, on saavutettavuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan tärkeässä roolissa itsenäisen elämisen ja täysimääräisen osallistumisen kannalta, kaikilla elämänalueilla. Muistetaan kuitenkin, että verkkopalvelujen käytön hankaluudet eivät aina johdu vammaisuudesta – syynä voi myös olla esimerkiksi ikä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa: ”Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät — eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja – perusoikeudet kuuluvat samansisältöisinä kaikille”. Siis ihan kaikille, henkilön ominaisuuksista riippumatta.

Markkinoilla on tarve, jota ei tällä hetkellä täytetä, sillä kaikkia potentiaalisia asiakkaita ei ole joko tunnistettu tai ymmärretty riittävällä tavalla.

Tilastotietoa saavutettavuuden tarpeellisuudesta

Tarkastellaan saavutettavuudesta hyötyvien kohderyhmiä kuitenkin hieman tarkemmin. Olen koostanut tähän tietoja vammaisista, ikääntyneistä sekä Suomessa asuvista vieraskielisistä henkilöistä.

Euroopan komission arvion mukaan vuonna 2019 EU:ssa oli yli 80 miljoonaa jonkinlaisen vamman kanssa elävää ihmistä. Se on todella iso luku. Suomalaisista työikäisistä oli vuonna 2018 Yhdenvertaisuusvaltuutetun ilmoituksen mukaan 1,9 miljoonalla jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Vuonna 2011 THL:n tutkimuksen mukaan 30–44-vuotiaista oli työ- tai toimintakykyyn vaikuttavalla tavalla pitkäaikaissairaita tai vammaisia noin 25 % ja 75 vuotta täyttäneistä noin 70 %. Siis aivan valtava määrä ihmisiä niin ikääntyneissä kuin työikäisissä.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 Suomessa oli 874 000 70 vuotta täyttänyttä henkilöä. Määrä oli kolmessa vuodessa kasvanut 100 000 henkilöllä. 65 vuotta täyttäneitä oli puolestaan 1 231 274. Se on melkein kaksinkertainen määrä ihmisiä Helsingin väkilukuun nähden – Helsingissä asui vuoden 2018 lopussa vakituisesti 648 042 asukasta. Yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on siis merkittävä, ja aina vain kasvamaan päin. Vaikka molemmat isoäitini osaavat käyttää internetiä omiin tarpeisiinsa, tiedän myös, että digitaalisten palvelujen käyttö tuottaa toisinaan ongelmia nuorillekin ihmisille. Ikä ei siis suoraan kerro henkilön tietoteknisestä osaamisesta, mutta riski haasteisiin kasvaa sen mukaan, mitä vanhempi ihminen on. On myös eroja siinä, miten pitkälle digitaalisia palveluja kykenee hyödyntämään – vaikka laskun maksaminen onnistuisi verkkopankissa, ei tiedon etsiminen, sähköisten ohjelmien käyttö tai virtuaalisten palvelujen hyödyntäminen välttämättä sujukaan.

Vajaan toimintakyvyn omaavien lisäksi myös eri kieliryhmät hyötyvät hyvin toteutettavasta saavutettavuudesta. Vieraskielisiä, siis jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli Suomessa vakituisesti asuvista vuoden 2019 lopussa Tilastokeskuksen mukaan 412 644 henkilöä. Vieraskielisten osuus koko väestöstä on siis seitsemän prosenttia. Liikenne- ja viestintäministeriö huomauttaa:

Maahanmuuttajat odottavat tulevansa kohdelluiksi yhdenvertaisesti maan muun väestön kanssa, mutta integraatio edellyttää vähintäänkin sitä, että he saisivat riittävästi tietoa uudesta kotimaastaan ja sen palveluista.

Liikenne- ja viestintäministeriö nostaa myös esille perustuslain turvaamat oikeudet ruotsinkielisille ja saamelaisille. Lisäksi tulisi ottaa huomioon se, että perustuslaissa myös viittomakielellä on erikoisasema. Erilaisia, merkittäviä kieliryhmiä on Suomessa siis useita, ja tiedon tulisi olla saatavissa myös niihin kuuluville henkilöille, jotta yhdenvertaisuus toteutuu.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu raportoi, että digitaalisten palveluiden aiheuttama syrjintä on kasvattanut yhteydenottoja. Kansalaisten huolet ovat liittyneet erityisesti aistivammaisten, neurologisesti vammaisten sekä sähköisten palveluiden ulkopuolella syystä tai toisesta elävien henkilöiden kokemaan syrjintään. Tällaisia ovat esimerkiksi osa ikääntyneistä ja köyhyysrajan alapuolella elävistä henkilöistä. Valtuutettu toteaakin ykskantaan, ettei palveluiden rakentaminen vain tietylle osalle väestöstä ole oikeudenmukaista, muttei myöskään tehokasta.

Voisivatko yksityisetkin yritykset hyötyä WCAG:n huomioon ottamisesta?

Lienee tässä vaiheessa itsestään selvää, että julkisen sektorin toimijoilta vaaditaan esteettömyyttä – esimerkiksi viranomaisasioihin liittyvän tiedon tulee olla, myös sähköisesti, kaikkien kansalaisten saavutettavissa, näiden ominaisuuksista riippumatta. Tämä varmasti vähentää esimerkiksi asiakasneuvonnan tarvetta ja paperityötä huomattavasti, joten siitä on potentiaalista hyötyä kansalaisten lisäksi myös toimijoille itselleen. Mutta olisiko virtuaalisen esteettömyyden huomioon ottamisesta hyötyä myös yksityisen sektorin yrityksille?

Samalla tavoin, kuin tietyn määrän asiakaspaikkoja omaavan ravintolan on tarjottava asiakkaille WC-tilat, tullaan jatkossa vaatimaan verkkokauppiaita rakentamaan palvelunsa saavutettaviksi – verkkokauppahan on jo itsessään tapa, jolla tuotteiden ja palvelujen liikkuminen saadaan saavutettavaksi kaikille. Tämä tarkoittaa, että yritysten tarjoamat palvelut tavoittavat jatkossa suuren määrän uusia, potentiaalisia asiakkaita. Mietitään esimerkiksi ruokakuljetuksia tarjoavia yrityksiä – mikäli tilausapplikaatiot on rakennettu myös aistivammaiset, liikuntarajoitteiset ja ikääntyneet huomioiden, saadaan palvelun piiriin huima määrä uusia käyttäjiä – nämä kun ovat ihmisryhmiä, jotka palvelusta myös eniten hyötyvät! Tämä luonnollisesti palvelee myös ravintoloitsijoita.

Asiakkaan ymmärtäminen

Kuten Liikenne- ja viestintäministeriö totesi toimenpideohjelmassaan, on palvelua kehitettäessä oleellista ymmärtää sekä asiakkaita että nykyaikaisen tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia syvällisellä tavalla. Lainaan vielä ko. toimenpideohjelmaa: ”Nämä kyvykkyydet yhdistyvät harvoin yhdessä henkilössä, joten työ edellyttää perinteiset rajat ylittävää yhteistyötä ja uusia työmenetelmiä. IT-väen on viimeistään nyt nostettava katseensa loppuasiakkaaseen. Myös bisnesjohdon on elettävä ajan hermolla kehityksessä. Vaikutteita kannattaa hakea laajemmin kuin vain omaan toimialaan keskittyen. Näin toimimalla on mahdollista löytää ainutlaatuisia oivalluksia ja mahdollisuuksia, joiden varaan tulevaisuuden menestys voidaan rakentaa”.

Tästä hyvä esimerkki ovat erilaiset käytettävyysongelmat, joista tulisi em. toimenpideohjelman mukaan päästä eroon yhdenvertaisuustavoitteen lisäksi nimenomaan sen vuoksi, että monet uusista palveluista voisivat hyödyttää erityisesti saavutettavuuden kohderyhmiä uusine ratkaisuineen, kuten ovelta ovelle -palveluna. Markkinoilla on tarve, jota ei tällä hetkellä täytetä, sillä kaikkia potentiaalisia asiakkaita ei ole joko tunnistettu tai ymmärretty riittävällä tavalla.

Yksityiselämässäni olen huomannut, että yritykset yhä enemmän piilottavat asiakaspalvelunsa yhteystiedot sivuiltaan, ja pakottavat kävijän käyttämään asiakaspalvelubottia tai muuta vastaavaa järjestelmää – tai pahimmassa tapauksessa asiakas jätetään pelkän kysymyksiä ja vastauksia -osion varaan. En tiedä, miten botin käyttö luonnistuu heiltä, jotka jo nyt kokevat verkkopalveluiden käytön hankalaksi, mutta tuskin se ainakaan tilannetta helpottaa – botin kanssa keskustelu on usein turhauttavaa ja antaa itsellenikään harvoin apua niihin ongelmiin, joiden vuoksi toivoisi käyvän keskustelua asiakaspalvelijan kanssa. Tekoäly onneksi oletettavasti oppii ja kehittyy nopeasti, mutta sen tulisi näkövammaisten lisäksi ottaa huomioon myös kävijät, jotka tarvitsevat apua palvelujen käytössä esimerkiksi selkokielisyyden osalta. Ehkä tekoälyä ja sivustoja ylipäätään kannattaisikin jatkossa testata joukolla 80-vuotiaita?

Invalidiliitto nostaa esille useita oivalluksia yhdenvertaisesta palvelusta ja sen hyödyistä:

• asiakaskunta laajenee
• palvelusta tulee laadukkaampaa
• asiakastyytyväisyys kasvaa
• positiivinen yrityskuva

Ymmärtämällä asiakasta paremmin, palvelet asiakasta paremmin. Parempi asiakastyytyväisyys johtaa siihen, että asiakas sitoutuu yritykseen – kun tarve taas nousee esille, tartutaan mieluummin jo tiedossa olevaan ja hyväksi koettuun palveluntarjoajaan, kuin etsitään uusi.

Kasvavat markkinat

Kuten olen jo todennut, saavutettavuuden kohderyhmät ovat hyödyntämätöntä asiakaspotentiaalia. Liikenne- ja viestintäministeriö sanoo asiasta toimenpideohjelmassaan seuraavaa:

Markkinat eivät vielä ole välttämättä ymmärtäneet sitä, että yli kolmasosa kuluttajista on ikääntyneitä, joille tulisi kehittää ratkaisuja, jotka tukevat yhdenvertaista ja itsenäistä elämää mahdollisimman pitkään.

Kuten ministeriökin tietää, alalla kytee todella suuria liiketaloudellisia mahdollisuuksia. Euroopassa kuhistaan jo ”hopeasta vallankumouksesta” – suurten ikäluokkien ikääntymisestä ja näiden tuomasta ostovoimasta.

Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on arvioitu asuvan yli puoli miljoonaa vammaista ja toimintarajoitteista henkilöä, joilla on internetin käyttöön liittyviä saavutettavuustarpeita. Liitto kertoo vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten tekevän jo nyt mielellään runsaasti verkko-ostoksia niillä sivustoilla, jotka ovat tehneet asioinnin heille mahdolliseksi.

Otetaan tähän vielä toinen näkökulma: internetistä oli viimeisen kolmen kuukauden aikana ostanut jotain Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2019 tasan puolet 16–89-vuotiaista suomalaisista. Toisin sanoen verkkokaupoilla olisi vielä hurjasti käyttämätöntä potentiaalia, joista osa tavoitettaisiin jo pelkästään rakentamalla sivusto saavutettavaksi. Onko yrityksillä varaa olla tekemättä niin?

Mutta kun se on kallista

Kuten fyysisessä esteettömyydessä, myös sähköisten palvelujen saavutettavuudessa voidaan sanoa, että kallista on rakenteiden muuttaminen jälkikäteen. Tätä mieltä on myös Yhdenvertaisuusvaltuutettu:

Esteettömyys ei maksa maltaita, mutta asenne, että esteettömyydellä ei olisi väliä, maksaa.

Sekä oman kokemuksemme kuin alalla yleisesti olevan käsityksen mukaan heti alusta alkaen saavutettavaksi rakentaminen on suunnilleen saman hintaista kuin saavutettavuuden huomiotta jättäminen. Kyseessä on vain erilainen tapa lähestyä samaa aihetta. Liikenne- ja viestintäministeriökin toteaa, ettei saavutettavuus ole kallista silloin, kun se tehdään oikea-aikaisesti. Kun sivustoja ja palveluja suunnitellaan, olisi olennaista lähteä jo alusta alkaen tekemään niitä kaikille sopiviksi, Design for All -periaatteen mukaisesti. Näin erilaiset käyttötarpeet voidaan tunnistaa ja huomioida suunnittelun joka vaiheessa. Tässä on asian ydin, myös kustannusten kannalta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu sen sanoi: ”Esteettömyys pitää nähdä etuna ja kilpailuvalttina, ei kustannuseränä”. Tämä pätee myös saavutettavuuteen.

Tämän saavutettavuutta käsittelevän artikkelisarjan seuraavissa osissa tietoa siitä, kuinka sivusto saadaan saavutettavaksi – millaisia toimenpiteitä se tarkalleen ottaen vaatii, ja keneltä? Lisäksi esittelen Karhun kokemuksia saavutettavien sivustojen rakentamisesta. Stay tuned!

Artikkelisarjan edellinen osa: Saavutettavuusdirektiivi vie kohti parempaa maailmaa – asiaa esteettömyydestä ja digitaalisten palvelujen saavutettavuudesta

Artikkelisarjan seuraava osa: Karhun kokemuksia saavutettavien sivustojen rakentamisesta