Vuosi 2020 paketissa – millainen se on ollut? Entä mitä toiveita on vuodelle 2021?

Osalle koronavuosi on ollut hyvin erilainen kuin normaalisti, ja toisten kohdalla ero tavalliseen arkeen on ollut pienempi. Digitoimistoa koronavuosi on kohdellut melko armollisesti, mutta eroa tavalliseen toimistoarkeen ei voinut olla huomaamatta.

Haastattelimme neljää Karhu Helsingin työntekijää ja kysyimme heiltä, millainen vuosi on takana ja mitä he uudelta vuodelta odottavat. 

Riku Jokinen, Business Analyst

Kysymys: Aloitit Karhulla lokakuussa 2020, kun toimistolla oli muutama hassu ihminen. Millaista on aloittaa uudessa työpaikassa, kun suurin osa työkavereista on jatkuvasti etänä?

Vastaus: Kummallista! Hämmentävää huomata millainen liskoaivo sitä onkaan, kun sisäistää kollegoiden lukumääräksi vain ne muutamat, joita tapaa toimistolla. Yleensä uuteen työyhteisöön tanssahtelun alkutahteihin kuuluu myös vyörytys uusia kasvoja, nimiä ja titteleitä, mitkä sitten sujuvasti unohdetaan ja sekoitetaan. Tähän ongelmaan mun ehdoton PROTIP: yhdistä adjektiivi tai työtehtävä ihmisen nimeen! Esim. Johtaja-Joonas, SEO-Sanni, Eternal-Eeva (luin ennen Karhulla aloittamista Karhun blogista, kuinka Eeva on ollut jo 20 vuotta firman palveluksessa!) tai Tukaton-Timo. Toimii hirmu hyvin! Nyt tämä ruljanssi on ollut pääasiassa Slackista nimien ja kuvien yhdistelyä. Minulle vielä siis tosi moni työkaveri näyttäytyy lähinnä hirmu edistyksellisinä chattibotteina. Ehkä ensi vuonna he paljastuvat ihmisiksi.

Minulle tosi moni työkaveri näyttäytyy lähinnä hirmu edistyksellisinä chattibotteina. Ehkä ensi vuonna he paljastuvat ihmisiksi.

K: Mikä oli vaikeinta? Tai oliko etäilykulttuurista kenties hyötyä?

V: Tosi vaikea sanoa, nauravatko ihmiset vitseilleni oikeasti vai ovatko nauruemojit vain kiusaantuneita kohteliaisuuksia. Vasten kasvoja tapahtuvaan feikkinauruun olen jo kovin tottunut. Vitsejä tärkeämpi juttu on kuitenkin se, miten vaikeaa on tulkita tekstiviestinnän sävyjä. Samaten niitä tulee helposti ylitulkittua ja löydettyä merkityksiä, joita niissä ei tarkoitettu olevan. Pidän myös kynnystä kysymiseen vähän korkeampana, vaikka en oikein edes tiedä, miksi näin on. Kiusaannun muutenkin ihmisten töiden keskeyttämisestä, valitellaanhan juuri siitä kaikissa työhyvinvointikyselyissäkin. Koen tekstimuotoiset ohjeet ja neuvot hirveän paljon suppeampia kuin mitä muutamassa sekunnissa ehtii puhua, eikä aina jouda ottamaan erikseen tiimssiä. Onhan etäilyssä paljon hyviäkin puolia. Varmaankin se on ollut suurin hyöty, että etätyöskentely on todistettu mahdolliseksi, kun kaikki ovat ajautuneet samaan harjoitukseen mukaan. Tekstinä viestimällä ehtii muotoilemaan vastauksensa kysymyksiin koherentimmin kuin tajunnanvirtaa pälättämällä sekä näppärästi googlaamaan itselle tuntemattomat tekniset termit lennosta. Vaikka en missään palaverilimbossa voikaan väittää olevani, niin etäpalaverit tuntuvat etenevän paljon nopeammin. Tiedä sitten tuleeko se vähentyneen keskustelun kustannuksella.

K: Teetkö töitä mieluummin toimistolla vai kotona keittiöpöydän/silityslaudan/arkkupakastimen ääressä?

V: Ehdottomasti toimistolla. Olin tätä mieltä jo ennen pandemiaa, mutta silti asian todellinen tunnustaminen on ollut etätyöajan suurin oppini. Pääsen paljon paremmin työmoodiin siirtymällä fyysisesti pois kotoa. Toimistolla kuulee väkisin muidenkin työtilanteesta ja ongelmista sekä tietty tykkään ihmeen paljon kohdata kollegoita ja jutella niitä kuuluisia epäformaaleita asioita. En silti pidä itseäni turboekstroverttina vieteriukkona, joka ei pysy henkseleissään ilman kohtaamisia. Arvostan arkista puheensorinaa ja työkavereiden seuraa. Toimiston ympäristön lounastarjonta on myös merkittävästi parempaa ankeuttajille tarkoitetun kotiruokani sijaan.

K: Toiveita vuodelle 2021 työskentelytapoihin liittyen?

V: Ei varmaan muiden vastausteni perusteella yllätä, että toiveeni vuodelle 2021 on paluu normaaliin toimistotyöhön. Ehkä kuitenkin toivon etätyölle enemmän kunnioitusta, koska joillekin se selvästi sopii. Kaipaan myös rohkeita työtapakokeiluja. Tuntuu siltä, että nyt erilaiset yritykset ovat taantuneet kevään kokeilujen jälkeen. Teknologialta toivon jättiharppauksia: helpompaa ”silmiin” katsomista kameran läpi ja EHDOTTOMASTI automaattiset ryystämis- ja hörppimisäänet filtteröiviä mikkejä. Vaihtoehtoisesti mahdollisuus antaa tymäkkä sähköisku etäohjatusti. 

K: Jos olisit elokuvantekijä, mikä tyylilaji sopisi parhaiten etäilystä kertovaan elokuvaasi?

V: Psykologinen kauhu. Esimerkkinä Hohto tulee ensimmäisenä mieleen. Minulla tosin ei ole perhettä, jota oisin piinannut samaan tapaan. Harhoja tosin on riittämiin. Sittenkin hei Blair Witch Project! Sellanen kahden markan budjetilla ja käsikameralla kuvattu räpiköinti, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään. Säntäillään vaan pitkin pimeitä mettiä ja ahtaita tiloja. Kuvataan pelkästään jostain syystä alati puuskuttavia henkilöitä, joiden puhe on yhtä epäselvää huutoa. Räkä valuu häiritsevästi poskilla. Se se olisi. 

Sanna Mäkinen, Web Developer, saavutettavuusspesialisti

K: Toimit Karhussa kehittäjänä. Miten kehittäjän työ on muuttunut etäilyn myötä? 

V: Isoin muutos on tullut ainakin itselleni siinä, että kaikki palaverit ovat etänä. Yleensä tottui siihen, että vähintäänkin kaikki pidemmät palaverit istuttiin paikan päällä toimistolla. Tämän myötä myös palaveriherkut ovat jääneet melko vähälle… joku voisi tietysti tässä kohdin argumentoida, että se voi olla myös ihan hyvä asia. Etänä ollessa ei myöskään ihan samalla tavalla nykäistä ketään nopeasti hihasta ohi kävellessä, vaan nyt se vaatii viestin lähettämisen. Toki meillä väki on ollut aina helposti lähestyttävä chatinkin kautta, ja sitä tuli tehtyä toimistolla ollessakin, joten mistään maagisista uusista asioista ei ole kyse. 

Varsinainen työ ei ole muuttunut oikeastaan mihinkään, koodia voi kirjoitella niin kotona kuin toimistolla

Varsinainen työ ei ole muuttunut oikeastaan mihinkään, koodia voi kirjoitella niin kotona kuin toimistolla, ja tiimikaveritkin tavoittaa helposti, koska ainakin omassa tiimissäni usein oli lähes joka päivä aina joku etänä jo ennen laajempaa etäilyäkin.

K: Mikä etäilyssä on parasta?

V: Se, että saa helpommin rauhassa keskityttyä suunnittelemaan ja miettimään erilaisten asioiden toimintalogiikoita. Itse herpaannun melko herkästi hälyssä, jota toki väkisinkin avoimemmalla toimistolla usein on, joten olen kokenut aina helpottavaksi sen, että tällaista hommaa voi tehdä etänä.

Myös muun elämän sovittaminen työn oheen on helpompaa, itselläni kuitenkin menee toimistolla käydessä pari tuntia matkoihin. Sen ajan saaminen muuhun käyttöön on auttanut paljon. Lisäksi näin etänä ollessa pystyn antamaan lemmikeilleni enemmän huomiota myös työpäivän aikana.

K: Mitä vuoden aikana kaipasit eniten toimistoelämältä?

V: Niitä satunnaisia ja vähemmän satunnaisia kontakteja ihmisten kanssa. Meillä on hyvä huumorintaju (ainakin omasta mielestäni) ja vitseillä on ollut tapana lennellä erityisesti kahvitauoilla. Lisäksi kaipaan toimistokoiria. Olisi myös tosi kiva päästä tapaamaan livenäkin kaikki meillä aloittaneet uudet tyypit! 

Kontakteista erityisesti olen kaivannut vakituisinta lounasseuraani sekä yhteiskoodauksia muiden kehittäjien kanssa niin, että istuttiin ihan fyysisesti vierekkäin ja naputeltiin yhdessä näppäimistöllä koodia. Kyllähän tuollainen onnistuu etänäkin videopuhelun ja ruudunjaon kanssa, mutta ei se ihan sama asia kuitenkaan ole, valitettavasti. 

Olisi myös ollut kiva päästä käytännössä testaamaan toimiston muuton myötä tulleita parannuksia niin akustiikkaan kuin ylipäätään toimiston layoutiin. Niin, ja eihän tässä kohtaa voi jättää mainitsematta niitä toimistoherkkuja! Erityisesti tiimikaverini Javin leipää on ollut ikävä.

K: Olet ollut Karhulla töissä vuodesta 2011 ja työntekopaikkojen suhteen olet omien sanojesi mukaan kultaisen keskitien kulkija: olet aiemminkin tehnyt töitä niin toimistolla kuin kotoa käsin. Koetko, että viestinnässä ja toimintatavoissa on tapahtunut muutoksia sen myötä, että yhtäkkiä ihan kaikki siirtyivät etätöihin?

V: Kyllä etätyö on ainakin nykyään huomioitu paljon paremmin, ja toivottavasti tämä säilyy myös jatkossa. Aikaisemmin palaveriin osallistumista etänä pidettiin melko outona, eikä siihen oikein ollut toimistollakaan kunnon välineitä, kuten kameraa tai mikrofonia, joka ottaisi huomioon kaikki huoneessa paikalla olevat. Usein etänä kuuli kunnolla lähinnä sen henkilön äänen, kuka etäilijän otti mukaan kokoukseen, ja muiden äänet sitten joko olivat todella hiljaisia tai jopa pahimmillaan sellaista muminaa, ettei siitä oikein mitään selvää saanut. Etäilijöihin välillä myös suhtauduttiin ikään kuin ajatuksella, että he eivät olisi samalla tavalla töissä kuin toimistolla olevat. Nykyään palaverikutsuissakin on yleensä suoraan Teams-linkki, jolloin myös etäilijät pääsevät helposti mukaan ilman erillistä säätötarvetta. 

Kun viestitään pääasiassa tekstillä, ollaan sen haasteen äärellä, että kirjallista viestintää tulkitaan usein negatiivisemmaksi kuin miksi se on ajateltu.

Kun viestitään pääasiassa tekstillä, ollaan sen haasteen äärellä, että kirjallista viestintää tulkitaan usein negatiivisemmaksi kuin miksi se on ajateltu. Tähän onneksi Karhulla on kiinnitetty erityishuomiota, osittain jo ennen etäilyyn siirtymistäkin. 

Onneksi myös videopuhelut ovat arkipäiväistyneet, niiden kanssa päästään jo melko lähelle sitä fyysistä läsnäoloa.

K: Toiveita vuodelle 2021 erityisesti työskentelytapoihin liittyen?

V: Olisi ihan kiva päästä välillä toimistollekin, varsinkin, kun olen toimiston muuton jälkeen käynyt vain kerran paikalla, ja silloin muuttotouhut olivat vielä kesken. 

Kommunikointitapojen osalta toivoisin, että osaisimme entistä paremmin ottaa toisemme ja toistemme tilanteet huomioon.

Etätyöskentelyn osalta toivoisin, että kaikki nämä jo nyt tehdyt parannukset pysyisivät, ja että yritettäisiin jatkossa myös ns. normaalin toimistoelämän koittaessa huomioida paremmin myös etänä olevat. Etätyö on tähän laajempaan etäilyyn asti tuntunut aika eristäytyneeltä, mikä välillä on ihan hyväkin ainakin omalla kohdallani, mutta välillä etänäkin ollessa kaipaa enemmän kontakteja työkavereiden kanssa.

K: Oletetaan, että etäily jatkuu vielä vuosia. Jos olisit sisustusarkkitehti, millaisen tilan suunnittelisit kotiisi etäilyn helpottamiseksi?

V: Taloudessani ollut jo pidempään ihan erillinen etätyöpiste, johon on myös hieman panostettu sähköpöydän sekä erillisen hiiren ja näppäimistön hankinnalla. Lisäksi huoneen akustiikkaan on panostettu kaiunpoistolla. Aavistuksen koomisesti nyt etäilyn lisäännyttyä olen siirtynyt etätyöpisteen sijaan käyttämään omaa vapaa-ajan työpistettäni ja hankkinut vain hieman lisää välineitä. Näppäimistön vaihdoin sellaiseen, jossa voi näppärästi vaihtaa Windows- ja Mac-näppäimistön välillä (sen paras ominaisuus on kuitenkin materiaalina toimiva PBT, best ever!). Yleisellä tasolla oma etätyöskentelytilani on jo tällaisenaan aika loistava, vaikka itse sanonkin.  

Jonkinlaisesta kissanpedistä voisi olla hyötyä työpisteen yhteydessä. Nyt satunnaiset kissavierailijat tuppaavat istahtamaan turhan herkästi näppäimistölle tai näytön eteen, mikä aavistuksen hankaloittaa työn tekemistä. Tai sitten vähintäänkin isompi pöytä, siihen mahtuisi makoilemaan kissakin vähän paremmin.  

Toki jos olisi rahaa kuin roskaa, niin olisihan se ihan mielenkiintoinen ajatus, että olisi ihan täysin erillinen työhuone, jolloin työn erottaminen vapaa-ajasta olisi selkeämpää. Nyt moodi vaihtuu, kun sammutan työkoneen, siirrän yhden usb-johdon työkoneesta omaani, ja laitan sen oman koneeni päälle.

Tosi vaikea sanoa, nauravatko ihmiset vitseilleni oikeasti vai ovatko nauruemojit vain kiusaantuneita kohteliaisuuksia. Vitsejä tärkeämpi juttu on kuitenkin se, miten vaikeaa on tulkita tekstiviestinnän sävyjä. Niitä tulee helposti ylitulkittua ja löydettyä merkityksiä, joita niissä ei tarkoitettu olevan.

Satu Rusi, toimistoassistentti

K: Kuulut Karhun Huolenpito-tiimiin ja toimit samalla toimistoassistenttina ja tehtävänäsi on muun muassa huolehtia siitä, että toimiston arki rullaa ja käytännön asiat hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinkin uusille työntekijöille olet mieletön tuki, koska osaat opastaa kaikessa. Miten työsi on muuttunut etäilyn myötä?

V: ”Toimiston arki rullaa ja käytännön asiat hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla” on erittäin hyvä kuvaus. Olen mukana monessa, hoidan yleisen toimistotouhuilun lisäksi mm. asiakaspalaveri- ja tapahtumajärjestelyjä, teen taloushommia ja avustan myynti-tiimiä. Toimin myös työsuojeluvaltuutettuna, joten karhujen hyvinvointi on monellakin tapaa mielessäni.

Koska työnkuvani on osin painottunut toimistolla fyysisesti työskentelyyn, etäilyyn siirtymisellä on ollut melko isoja vaikutuksia työpäiviini. Joidenkin työtehtävien osuus on suhteessa vähentynyt ja toisten puolestaan kasvanut tänä aikana. Toimistolle saapuvien lähetysten ja huoltokäyntien suhteen on joutunut hieman tasapainoilemaan etäilysuositusten ja toimistoarjen sujumisen välillä, mutta hienosti on kaikki tähän asti saatu järjestymään. Henkilöstötapahtumien ja -aktiviteettien rintamalla olemme kokeneet suurimman kolauksen, mutta onneksi olemme pystyneet järjestämään ainakin osittain korvaavia tapoja liikkua ja juhlistaa yhdessä.

Etäily on hiljentänyt aiemmin niin kovin eloisan ja touhuisan toimistomme. Yhteisiä kahvihetkiä ja muuta yhdessäoloa on kova ikävä.

K: Olet ollut töissä Karhulla 6 vuotta. Onko vuoden 2020 etäily muuttanut yrityksen kulttuuria?

V: Etäily on hiljentänyt aiemmin niin kovin eloisan ja touhuisan toimistomme. Yhteisiä kahvihetkiä ja muuta yhdessäoloa on kova ikävä. Olimme jo aiemmin siirtyneet tarjoamaan laajemmin etätyömahdollisuuksia, joten meillä on ollut tekninen valmius kunnossa, mutta pelkästään digikanavilla viestimiseen on joutunut totuttelemaan ja oppimista riittää edelleen.

K: Toiveita vuodelle 2021 erityisesti työskentelytapoihin liittyen?

V: Toivoisin, että mahdollisimman pian vuonna 2021 pääsemme iloiten näkemään toisemme toimistollamme ja osaamme enemmän arvostaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Uskon, että jatkossa myös hyödynnämme tehokkaammin verkon tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi palavereiden järjestämisessä. The best of both worlds, eikö niin!

Toivoisin, että mahdollisimman pian vuonna 2021 pääsemme iloiten näkemään toisemme toimistollamme ja osaamme enemmän arvostaa kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia.

K: Jos olisit matkanjohtaja, mihin veisit Karhun jengin kun korona joskus väistyy? (matkabudjetti: ainakin 3 miljoonaa euroa)

V: Veisin karhut tutustumaan Galápagossaarten ihmeelliseen luontoon! Matkalla kävisimme luonnollisesti myös tutustumassa jääkarhuihin eli poikkeaisimme Kanadassa, jossa niitä on paras mahdollisuus bongata. Isosta budjetistamme sijoittaisimme myös tuntuvan osan molempien kohteiden ympäristönsuojeluun lahjoitettavaksi.

Timo Salminen, asiakkuusjohtaja, Karhu Helsingin perustaja

K: Olet asiakkuusjohtaja ja tehtävänäsi on myydä ja käynnistää projekteja, ideoida, konseptoida, innostaa ja kannustaa. Kuinka kaikki tämä onnistuu nyt, kun toinen ihminen on pieni vihreä pallo ohjelman yläpalkissa?

V: Olen huomannut siitä olevan hyötyä, jos konseptit ja suunnitelmat ovat entistä paremmin valmisteltuja ennen kuin niistä aletaan keskustella. Sitä kautta saadaan prosessit etenemään sujuvasti, vaikkei demokratia olekaan ihan huipussaan. Innostaminen ja kannustaminen vaativat entistä aktiivisempaa viestintää niillä välineillä, mitä on käytettävissä. Yhden livepalaverin sijaan voi olla tarpeen pitää kolme Teams-sessiota ja lähettää parikymmentä Slack-viestiä. Aika on haastava, mutta kyllä pandemia-aikanakin saa varsin järkeviä asioita tehdyksi.

K: Olet Karhu Helsingin perustaja. Millä tavalla vuoden 2020 etäily on muuttanut yrityksen kulttuuria?

V: Alku oli vaikeaa, koska suuresta osasta fyysiseen läsnäoloon perustuvaa kulttuuriamme putosi pohja pois. Nyt kun tekemistä on harjoiteltu ja käytäntöjä hiottu, asiat alkavat sujua. Jotenkin tuntuu, että kaikki keskittyvät hyvällä tavalla tekemiseen ja tulosten aikaansaantiin. Mutta se on selvää, että epämuodollinen keskustelu ja yhdessäolo on pahemman kerran vajavaista ja moni meistä odottaa sen paluuta koronan väistyttyä. Ainakin itse koen saavani paljon samassa tilassa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta kollegoideni kanssa.

Alku oli vaikeaa, koska suuresta osasta fyysiseen läsnäoloon perustuvaa kulttuuriamme putosi pohja pois. Nyt kun tekemistä on harjoiteltu ja käytäntöjä hiottu, asiat alkavat sujua.

K: Onko etäilyssä mitään hyvää?

V: Etänä saa kyllä keskittymistä vaativia isompia kokonaisuuksia paremmin työstettyä. Häiriötekijöiden määrä on reilusti normaalia työyhteisötekemistä pienempi. Toisaalta iso osa niistä ns. häiriötekijöistä ei oikeasti ole häiriötä, vaan työyhteisön vuorovaikutusta, josta on meidän kaikkien tekemisellemme ja olemisellemme hyötyä.

K: Toiveita vuodelle 2021 erityisesti työskentelytapoihin liittyen?

V: Toivon, että paluu livevuorovaikutukseen tapahtuu mahdollisimman pian! Sitä odotellessa toivon, että erityisesti vaikeampia asioita käsitellään mahdollisimman paljon äänen ja kuvan kanssa eikä pelkästään tekstimuotoisena viestintänä.

Paluuta livevuorovaikutukseen odotellessa erityisesti vaikeampia asioita kannattaa käsitellä mahdollisimman paljon äänen ja kuvan kanssa.

K: Jos olisit vaatesuunnittelija, millainen olisi etäilymallistosi?

V: Keskittyisin asiallisen tyylikkäiden non-iron kauluspaitojen sekä jo valmiiksi kulahtaneiden lounge-shortsien suunnitteluun ja tuotantoon. Tuotteiden markkinointi ja myynti tapahtuisi sataprosenttisesti digitaalisissa kanavissa.